LEHMÄ

Kaupunkilaaspoijan kirijootus lehemistä:

Tietoa lehmästä.
Lehmä on kotieläin, mutta on niitä talojen ulkopuolellakin. Ne asuvat usein maalla, mutta tulevat kaupunkiin kuolemaan, mutta siitä ne eivät päätä itse.

Lehmällä on seitsemän sivua, yläpuoli, alapuoli, ylempi puoli, alempi puoli, oikea puoli, vasen puoli ja sisin puoli.

Ylemmällä puolella on pää, se on siksi, jotta sarvet voivat kiinnittyä siihen.
Sarvet ovat sarvesta ja ne ovat vain koristuksena. Niitä ei voi liikuttaa, mutta korvia voi. Ne ovat sarvien sivuilla.

Lehmällä on kaksi reikää pään edessä, niitä kutsutaan lehmän silmiksi.
Lehmän suuta kutsutaan turvaksi sen takia, jotta ne voivat sanoa muu.....

Alemmalla puolella on häntä ja sitä käytetään kärpästen hätistämiseen, jotta ne eivät kulkeudu maitoon ja huku. Yläpuolella, oikealla puolella ja vasemmalla puolella on vain tukkaa. Sitä kutsutaan lehmän tukaksi ja se on aina samanvärinen kuin lehmäkin.

Lehmän väri on kirjava.

Alin puoli on tärkein, koska siellä heiluvat maidot. Kun meijeristi avaa kraanan, maito juoksee ulos. Kun maitoa heilutetaan, siitä tulee hapanta, mutta miten se tapahtuu, en ole vielä oppinut.

Lehmällä on neljä jalkaa, niitä kutsutaan sorkkaraudoiksi ja niitä voi käyttää myös naulojen vetämiseen. Lehmä ei syö hyvin paljon, mutta kun se syö paljon, silloin se syö aina kaksi kertaa päivässä. Lihavat lehmät antavat maitoa, mutta kun lehmällä on vatsa kipeä, se antaa juustoa.
Juustossa on reikiä, mutta miten ne tekevät juustoon reikiä, sitä minä en vielä ole oppinut.

Lehmällä on hyvä hajuaisti, voimme haistaa lehmät kaukaa. Lehmän lapsia kutsutaan vasikoiksi. Vasikoiden isä on sonni, kuten myös lehmän mies.
Sonni ei anna maitoa, joten sen takia se ei ole nisäkäs.

Niitä, jotka hakevat lehmät, kun ne tulevat vanhoiksi, kutsutaan lehmänvangitsijoiksi.
Ne istuvat usein auton edessä.
Niin lehmät lahdataan, maito laitetaan tetroihin ja me ostamme maidon kaupasta.

Lehmän neljä jalkaa lähetetään puusepälle, sitä kutsutaan uusiokäytöksi.

Kuten huomaatte, lehmä on erittäin hyödyllinen eläin ja tämän vuoksi minä pidän lehmistä valtavasti.

(Opettajan kommentti: en ole koskaan lukenut vastaavaa!)

 

KIRJOSUKAT

Sain tässä keväällä eräältä ikäihmiseltä inspiksen. Hän oli kutonut kivannäköiset kirjosukat, jotka olivat tosi kivannäköiset ja kuulemma helppotekoisetkin.

Teen työtä vanhusten parissa ja aina sieltä löytyy käsityöihmisiä, ja sittenhän meillä riittää puhuttavaa.
Esim. muutama vuosi sitten eräs "opetti" minut virkkaamaan. Se on tosin jäänyt vähemmälle ja jos siitä lisää innostun, on aiheellista tarkistaa miten se puolipylväs tehtiinkään. Mutta kivaa sekin oli, eikä vaikiaa, kun vain alkuun pääsee.
Toinen yritys oppia jotain uutta menikin mönkään...

Mutta nyt tuntuu sydämmessäni taas onnistumisen ilo!
Ehkä jotain pieniä tarkennuksia seuraaviin sukkiin täytynee kysyä.

 

Näistä saa jokainen itse päätellä, mikä on mallikappale ja mikä tekemäni versio!!!

 :)))))

TONTTULASSA KESÄVIERAILULLA

Kävimme Tyynelän tonttulassa katsomassa mitä ne tontut kesäisin oikein puuhaavat. Siellähän ne, osa laiskotteli

 

Ja osa teki joululahjoja jo kiirenvilkkaan.

Aivan mahtava paikka tällaiselle tonttuhöperölle!

Pihapiristä, joka on 1700-luvulta,  löytyy tonttulan lisäksi kesäkahvila ja 9 aittaa, joissa kaikissa jotain vanhanaikaista esillä. Ei siis yksin tonttuhöperöille vaan myöskin kaikille vanhasta ja antiikista kiinnostuneille.

Ties miten vanhoja kaapistoja...

Oisko potta-syöttötuoli-yhdistelmä?  Aika kätevä, samalla istunnolla hoituu montakin asiaa!?  

Lelumuseo.

Haluaisin niin vaihtaa osia tonttulan emännän kanssa!

En tosin jaksaisi tonttuja valmistaa, mutta haluaisin hengailla tuolla. Nukkua kerrossängyssä ja syödä aamiaista tonttujen kanssa. 

Voi, sepä olisi elämää.

onnelan leirintäalueella

Teimme pienen lomareissun Töysään keskiselle. Majoituimme

asuntovaunulla onnelan leirintäalueelle. Saavuimme hyvissä ajoin, jo ennen puolta päivää paikalle ja saatiin ihan hyvä paikka. Lyhyt vessaan ja leikkipaikkakin melko lähellä. Aikaisina vuosina (olemme siis täällä enenkin olleet) on huomattu  että iltapäivään mennessä paikat ovat täyttyneet,eikä sisään enää pääse. Niin oli nytkin, monet joutuivat kääntymään portilta takaisin. Paikka maksoi sähkön kera 15€/vrk. Saatiin kortit käteen,joilla sai huoltorakennuksen oven auki. Tämä varmasti sen takia ettei ulkopuoliset pääse käyttämään huoltorakennuksia. Monet ulkopuolelle jääneet matkailijat yöpyvät kaupan parkkipaikalla ja voisivat siitä käydä alueella asioilla.

Me tehtiin ostoksia kaupoissa ja Sariolan ilmainen tivoli oli se pääasia, miksi tuonne läksimme. 

Kävimme myös labyrinttimaailmassa. Siellä oli euroopan suurin labyrintti, 40x40m. Kaikista viidestä tornista haettiin leimat ja sitten ulos, aikaa meni 40min ja pienin sekkailija jo alkoi väsyä.

 Labyrinttimaailmassa oli paljon pomppulinnoja, joissa lapset viihtyivät.

 Polkuautolla voi ajaa 5€ maksulla vartin.Autoa oli raskas polkea ja vartti kyllä riitti. Maksu oli kyllä mielestäni paljon, koska sisäänpääsy jo labyrinttimaailmaan maksoi  12€ aikuiset ja lapset 7 - 10€. Minusta aikuiset voisivat päästä ilmaiseksi, koska lapsethan siellä leikkii. Leirintäalueen oma leikkipaikka on ihan mitätön. Siellä on vain hiekkalaatikko, jossa vain hiekanrippeet jäljellä, pari keinua ja kiipeilyjuttu. Siihen voisivat kyllä panostaa enemmän.

Eipä tullut yhtään kuvaa leirintäalueelta tänä vuonna, mutta aikaisemmin otettua...

Saunat naisille ja miehille. Vapaassa käytössä joka ilta. Keskellä puuvarasto. En tiedä kuka sytyttää? Mutta saunojat lisäävät puita tarpeen vaatiessa. Joki virtaa alhaalla, jossa voi käydä pulahtamassa.

 

SItten on kolmas sauna, jota voi varata omaan käyttöön maksua vastaan.
Grillikatoksia löytyy alueelta ainakin kolme ja muutama pöytä+penkki-yhdistelmä.
 Siisti alue,  miinusta  roskakatoksen sotkuisuudelle, liian harvoin tyhjätään ja roskia ympäriinsä katoksessa.
Rauhallinen alue, sai öisin  nukuttua hyvin.

Lauantai-illalla oli kiva pyöräillä lähes tyhjillä parkkialueilla

EUROOPPALAINEN RUOKATORI & KOBE

Eurooppalainen ruokatori valtasi kylän. Sinne siis...

 Tarjolla oli kaikkea hyvää ja erikoista. Leipomotuotteita, juustoja, makkaraa, suklaata ja makeisia, mausteita, katuruokaa ja paljon muuta. Sai maistella kaikkea erikoista ja mukaankin tarttui jotain pötköjä, joissa marsipaanitäytettä. NAM! oli hyviä. Taidan käydä toisenkin kerran ostamassa jotain herkullista.


KOBE... enpäs ole ennen kuullutkaan tuon nimisestä lihasta.
On kuulemma kallistakin...

Kilohinta 213 euroa: japanilainen kobe-härkä. Lihaa tunnetaan myös nimellä Wagyu. Se tulee Japanin Hyogon alueelta. Kobe-härän maun salaisuus piilee lihan hienossa marmoroinnissa sekä siinä, että härillä on erittäin tarkka ruokavalio ja härkiä hemmotellaan mm. juottamalla niille olutta, hieromalla niitä sake-viinalla ja lukemalla niille japanilaisia haikurunoja.
 

kuva:

Ostin siis heti kobe-hampurilaisen, kun kuulin että sitä on noin hyvin hoidettu. Eikä maksanut kuin yhden paperirahan. (10e)
Mutta oli se hyvää. Nyt vain odottelen, josko alkaa suustani pulputa japaninkieltä. 

PESÄKIVILLÄ

Kuulin töissä työkaverilta pesäkivistä. Hän oli sitä mieltä, että on käymisen arvoinen paikka.

Niimpä me lähdimme eräänä kauniina iltapäivänä etsimään kyseisiä kiviä.

Ja toki ne löytyivät, olivathan se verran isoja.  :)

 

Siellä oli paljon kivoja kivenkoloja, onkaloita ja kiipeilypaikkoja. Tosi mielenkiintoinen paikka kaikille, ja varsinkin 6-vuotiaalle pojalle. 

Paikassa oli grilli, jossa voi vaikka makkarat grillata. Meillä oli kahvit/mehut ja pullat mukana.

Suosittelen retkikohteeksi. Päätimmekin vielä ennen talvea käydä toistamiseen kivillä.

Asuukohan täällä karhuja? Eihän sitä tiedä.

Kuvia pesäkiviltä lisää täällä.

Puolukoitakin sinne on tulossa.

AJELULLA SAMSUNGIN KANSSA

Jos joskus käy niin, ettei tabletti-tietokoneesi Samsung  toimi, niin anna sille hieman autokyytiä niin johan alkaa taas toimia!

Itselleni kävi nimittäin eilen niin, että yhtäkkiä käyttäessäni tablettia, se meni näppäinlukkoon, eikä enää auennut vaan sammui täysin. Eikä auennut millään. Virtaa oli. Ei auennut vielä aamullakaan.

No, kirjoitin jo valmiiksi takuulappuun vian ja marssin anttilaan tohkeissani ja sanat valmiina suussa.

Kappas vain, kun poika otti koneen käteensä ja painoi virta-nappia , se aukesi ja toimi kuin ei mitään vikaa olisi ollutkaan!

Siinä sitten selittelin, että yritin kyllä ja monta kertaa....  :)

No, hyvä niin. Sitähän olisi saanut odottaa koko kesän huollosta pois.