Eurooppalainen ruokatori valtasi kylän. Sinne siis...
Tarjolla oli kaikkea hyvää ja erikoista. Leipomotuotteita, juustoja, makkaraa, suklaata ja makeisia, mausteita, katuruokaa ja paljon muuta. Sai maistella kaikkea erikoista ja mukaankin tarttui jotain pötköjä, joissa marsipaanitäytettä. NAM! oli hyviä. Taidan käydä toisenkin kerran ostamassa jotain herkullista.
KOBE... enpäs ole ennen kuullutkaan tuon nimisestä lihasta.
On kuulemma kallistakin...
Kilohinta 213 euroa: japanilainen kobe-härkä. Lihaa tunnetaan myös nimellä Wagyu. Se tulee Japanin Hyogon alueelta. Kobe-härän maun salaisuus piilee lihan hienossa marmoroinnissa sekä siinä, että härillä on erittäin tarkka ruokavalio ja härkiä hemmotellaan mm. juottamalla niille olutta, hieromalla niitä sake-viinalla ja lukemalla niille japanilaisia haikurunoja.
Ostin siis heti kobe-hampurilaisen, kun kuulin että sitä on noin hyvin hoidettu. Eikä maksanut kuin yhden paperirahan. (10e)
Mutta oli se hyvää. Nyt vain odottelen, josko alkaa suustani pulputa japaninkieltä.
KOBE... enpäs ole ennen kuullutkaan tuon nimisestä lihasta.
On kuulemma kallistakin...
Kilohinta 213 euroa: japanilainen kobe-härkä. Lihaa tunnetaan myös nimellä Wagyu. Se tulee Japanin Hyogon alueelta. Kobe-härän maun salaisuus piilee lihan hienossa marmoroinnissa sekä siinä, että härillä on erittäin tarkka ruokavalio ja härkiä hemmotellaan mm. juottamalla niille olutta, hieromalla niitä sake-viinalla ja lukemalla niille japanilaisia haikurunoja.
 |
| kuva: |
Mutta oli se hyvää. Nyt vain odottelen, josko alkaa suustani pulputa japaninkieltä.
Nyt sulla on tulkki (tai kaks, kun vein ukollekki) myös kobe-hampparin.
VastaaPoistaMies tiskin takana sanoi, että härkien hoitajat ei oo pitkäikääsiä - viina vie mennessään, kun sakella hierovat ja olutta juottavat - ja siinä sivus sitten ittekki vähä napsivat :D
Oli muuten kiva tuo ruokatori. Salamikojun ääreltä lähdin nopiaa - haju oli hmmmm, karkottava :)