VILLATAKIN NEULONTA osa 1

Viimesessä Suuri käsityölehdessä 1/2015 oli kivan näköinen villatakki, jonka mä nyt haluan.

Eipä siinä sitten auta muu kuin laittaa puikot suihkimaan. Lankoja ostaessa päädyin halvimpaan vaihtoehtoon ja ostin Maija-lankaa. Halvimpaan siksi, kun en ole varma onnistuuko neulomus ja kyllä harmittais, jos satasen langat olis pilalla mennees neuletakissa. Ois se alpakkalanka kyllä houkutellut ja kaupan setäkin sanoi, että voi mennä käsityöliikkeesen neulomaan, jos tulee problemaa eikä osaa. No, munhan pitäis muuttaa sinne siinätapauksessa! 

Yksi juttu mua ärsyttää jonkinverran. Eli se, kun niitä lankoja jotka ohjeessa mainitaan ei saa mistään. Tämäkin ohjeen takki on tehty Svarta Fåret Sterk-langasta. Eihän näis meidän kaupoos ole tuollaisia lankoja. Siellä on vain Maijaa ja Jussia ja 7 veljestä.

Pitääkö mun perustaa ihan oikeesti se lankataivas, joka on mun unelma.Siellä ois kaikki langat mitä ikinä. Ja sinnekki sais tulla neulomaan, jos vain itse osaa neuloa! HAH!

Tämmönen.

Ja hihalla alotin, onneksi. Jouduin purkamaan palmikon muutaman kerran, kun en heti muistanut miten se tehdään.

Mutta enstalvena valmis, se on realistinen tavoite. Ei vielä näille lumille.

NISUA...

Sämpylätarvikkeita ostaessa ostin kaksi tuorehiivaa, ja nythän sen päiväys oli pian menossa umpeen. Eihän siinä autttanut kuin alkaa leipoa, ettei hukkaan mene kallis hiiva.

Eipä ois yhtään huvittanut ja arvoin koko päivän leipoisko vai ei ja lopulta sitten päätin leipoa ja kokeilla samalla jotain uutta.

Eihän tämäkään sujunut kuin strömsössä, kätevä kun on emäntä! :)

Otin vanhasta kotitalouskirjasta korvapuustiohjeen ja pakon sanelemana (vain 50g hiivaa) puolitin siis ohjeen.

Kaikki meni siihen asti hyvin, kun tuli sokerin vuoro...en sitten huomannukkaa enää puolittaa kun jännitin että riittääkö se sokeripussin loppu edes. Just oli  3dl ja 1/2 olis tarvittu. No, ei mitää, järkeilin että sokeria on ny liikaa hiivaan nähden. Kaapis oli kyllä kuivahiivaa, mut arvelin etteivät yhdessä pelaa tuorehiivan kanssa. No, siinä oli jo innostus päässyt niin kovaksi että alkoi harmittaa!

Kaadin viemärii taikinan alun ja laitoin uuden alulle kun löysin vielä sokeripussinkin kaapista, eli kaikki tarvikkeet löyty.

Kuivahiivalla nyt sitten.

Neste jäähty liikaa, mitä lie uneksin. Kätevänä otin pari desiä kuppiin muna-maito-sokeri-seosta ja mikros lämmitin niin, et sain koko 1/2 litraa lämmitettyä sillä ja  pystyin laittaan hiivan jauhoineen +42 asteeseen. Mietin kyllä, et oliko hyvä temppu.

Laitoin puoleen täyteeksi vaniljakreemiä ja mariannecrush-rouhetta ja toisen puolikkaan tein ihan tavanomaisella voi-sokerikanelitäytteellä.

 

Eli ihan hyvinhän ne kaikesta huolimatta onnistuivat ja kaiken lisäksi myös maistuivat!

Lämpöisenä vaniljakreemi-mariannecrushtäyte maistui oudolta ja harmitti koko kokeilu, mutta kylmetessään maku muuttui ihan hyväksi.

SÄMPYLÄÄ, PÄMPYLÄÄ

Perjantaina ruokaostoksia tehdessä kävelin kaupan käytäviä ihan rauhassa  ja etsiskelin tarvikkeita, joita listaan olin ylös laittanut. Yhtäkkiä tuli mielihalu tuoreista sämpylöistä, oikein suussa jo maistui ja kuola melkein valui suupielistä, kun ajattelin kuinka voi sulaa lämpimässä sämpylässä.

Nythän ei sitten auttanut muu kuin ostaa sämpyläjauhopussi ym. tykötarpeet ja alkaa suunnitella leipomista.

Lauantaina sitten koitti suuri leipomispäivä, mutta hiivan ryökäle oli unohtunut. Ei muutakuin lähikaupasta hakemaan. Oli niin kova into päällä, ettei tyssännyt siihenkään tämä homma. 

Nousoo, nousoo...

Jahas, uuninlasikin kaipaa pesua.

Ihan hyvännäköösiä ainakin ovat.

JA VOI NAM!

Siinä se voi ny sulaa!