Sain buzzattavakseni Babybel-juustoa.
Aa että oli hyvää. Minä juustojen ystävä, oikea herkkubeba, kyllä minä niin tykkäsin. Aion ostaa ja ahmia niitä paljon.
Pieniä kommelluksia sattui juuston avaamisessa... Juustossahan on tuollainen punainen muovinen vahakuori päällä. Ensimmäistä juustoa kiireessä yritin saada maistettua, ihmettelin, että onpas outo kuori päällä ja miten tästä nyt edetään? No päätin sitten puraista palan pois ja sitten sain kuorittua koko kuoren pois. Siinä kyllä ihmettelin, että onpas aikamosta touhua.
Seuraavaa palaa aloin oikein ajan kanssa tutkailla ja ihmetellä ja hupsista, siinähän huomasin että siinä kuoressa oi oikein repäisynauha! Ja kappas vain sehän aukee oikein nätisti siitä vetämällä.
Illanistujaisissa tarjosin juustoa sisarilleni. Toinen viisaana osasi avata sen, mutta ohho toinen teki samat kuin minä, puraisi kuoren rikki. Onneksi ei alkanut kuitenkaan kuorineen syömään!
Nami, nami, sanon minä ja nappaan juuston ja heitän sellaisenaan suuhun! Ainakin kolme menee samantien.
Sisareni eivät sellaisenaan alkaisi syömään, salaatin tai leivän päälle laittaisivat. Lapseni ei tykännyt lainkaan ja mies sanoi että liian rasvaista. No, he eivät ymmärrä hyvän päälle.
Makuasioista ei voi kiistellä juustojenkaan kohdalla. Ja, jos ei ole juustoihminen, ei ole juustoihminen!
Mutta kun on, niin tämä lukeutuu yksiin parhaimmista. Ja oikein näppärä ottaa mukaan pikkuvälipalaksi säilyvyytensä kannalta, TYKKÄÄN!
