PULLEROISEN KAVERI

Tässäpä esittäytyy Pitkäsääri-tonttu...

Ei ole yhtä usein ollut ruoka-aikana kotosalla kuin kaverinsa Pulleroinen.

Tämä on tehty samalla ohjeella kuin aiemmin neulotut nuket.

Nyt musta tuntuu, että saa riittää tälle joululle tonttujen valmistus. Vaikkakin löysin uuden kivan mallin, mutta maltan olla, ehkä.

PULLEROINEN LÄHTI!

Pulleroinen lähti matkaan alkuviikosta.

Tässä hänet on ahdettu pieneen pahvilaatikkoon.

Silti hän iloisesti heiluttaa hyvästiksi.

Toivottavasti häntä kohdellaan nätisti uudessa kodissa, eikä tupsulakista vedellä eikä partajaakoksi haukuta.

 

Palleroinen on jo ehtinyt Poriin saakka, mutta siellä hän on edelleen postin terminaalissa odottelemasa uuteen kotiin pääsyä. Tässähän kävi niin hassusti että.... Uusi Palleroisen emäntä sai postipojalta puhelinsoiton, että milloin voisi paketin tuoda.(Minähän olin laittanut tietenkin kotiinkuljetuksen.) Noh, tämä luuli, että postipoika on tuomassa uutta sohvaa, joka sekin on siis tulossa jossain vaiheessa. Ja oli sanonut postipojalle ettei se sohva nyt sovi tänne, että pitää saada tuo vanha sohva ensin ulos!! Siis mitäh...luuliko se postipoika, että tuossa pienessä laatikossa on SOHVA, kun ei voinut asiaa yhtään ihmetellä!? Vai onko nykyään jotain täytettäviä sohvia, jotka tulevat tiiviisti pakattuna? Nyt asian selvittyä, ei tämä postipoika ole puhelimee vastannut. Saa nyt nähdä milloin Pulleroinen kotiinsa pääsee. Raukka!

Voi mavonsilimä!

TONTTU PULLEROINEN

Son ny sitte valmistunut, nimittäin Tonttu Pulleroinen. (omasta päästä tehty! Jäi vielä vähän itellekkin päätä jäljelle.)

Mitat on samat...80cm. Eli pituus ja vatsanympärys!

Aloitin tekemällä mustat kengät. Sitten tein jalat poimimalla kengän suusta silmukoita. Yhdistin molemmat jalat samalle puikoille ja taisin lisätä väliin silmukan jos toisenkin. Levensin matkalla hieman ja sitten kun vaihdoin punaiseen levensin lisää ja lisää...silmukoita oli aika paljon. Tein raglakavennuksen. Sen   olisi saanut aloittaa hieman aiemmin, tuli hieman ohuet kädet.

Kädet aloitin lapasista ja raglakavennus sopivalla korkeudella. Sitten kaikki yhteen pyöröpuokolle jne. Kaulassa kavennusta jonkun verran. Tein ensin putkella, mutta päästä olisi tullut yhtä iso kuin vatsa, joten purkasin ja kavensi. Ei ollut muuten ensimmäinen purkukohta! Mutta se sikseen.

Päätä kudoin ihonvärisellä sopivan matkan ja sitten kavennusta ja loppujen silmukoiden läpi lanka.

Tonttulakki viimeiseksi. Silmät, nenä ja parta. Ai, niin ja vyön solkineen kudoin ja neuloin kiinni vyötärölle.

Tupsu vielä tonttulakkiin.

Tästä vain saa suurpiirteistä ohjetta kukin tahollaan käyttää ja parannuksia itse tehdä. Itse en mitään silmukkamääriä ylös laittanut, että ensi jouluna olisi taas yhtä vaikiaa!  :)

Nyt vain pitääs saada Pulleroinen matkustamaan Poriin.

ON SITÄ JOULUAKIN JO MIETITTY!

Olenhan minä toki kutonutkin....

Arvaattekos mitä?

Ihan omasta päästä vielä kaikenlisäksi. En nyt ihan sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta kuitenkin. Saapas nähdä mitä siitä tulee kun se on valmis. Ohjetta ei löytynyt, vaikka pari tämmöstä isoa olen aikaisempina vuosina tehnytkin, joten tosiaan yritän tehdä omasta päästä. Ainakin vielä näyttää siltä miltä pitääkin. Eli jalat ja keskivartalo tässä meneillään.

TONTTU, eikä mikään pieni tonttu!

 

 

 

YYTERIN RANNALLA LOMAILEMASSA :)

Loma tässä vetelee viimeisiä päiviä. Hyvä loma ollut vaikka vähän sairasteluakin on ollut. Alussa oli pojalla pahoinvointia, laitettiin liian herkuttelun piikkiin ja nyt itselle on kehkeytynyt kova yskä. Sitä on nyt yritetty selättää Mustanparran yskänlääkkeellä, on se auttanut vähän ainakin.

Lomallahan usein tehdään lomamatkoja rannoille...

Niinpä mekin sitten tehtiin, vaikka vietetään talvilomaa. Toki leudossa syyssäässä.

Olimme Porissa Yyteri Beachilla mökkeilemässä ja viettämässä mummun murusen 4-vuotispäiviä.

Mökki oli mukava ja sopiovan kokoinen meidän porukalle.

Kuvia sisältä.

Me ei käytetty kylpytynnyriä!

Rannalla toki käytiin kuten rantalomalla kuuluu tehdä.

Aurinko paistoi, mutta tuuli oli hyytävä.

Kuusi kilometriä hienoa hiekkaa ja dyynejä.

Metsässä oli mukavampi kuljeskella, kun ei niin tuullut.

Asuntovauhualueella oli tehty kivat katokset vaunuille.

Kaikin puolin mukava paikka. Väkeä ei paljoa näkynyt, mutta mehän olimme jälleen sesongin ulkopuolella.

KÄSSÄLEHDET

Syyslomaa tässä viettelen. Ulkoiluilma ois mitä parhain, mutta kun meinaa yskää pukata, niin pitänee pysyä sisätiloissa, että kunnon työntekijänä selviää töihin ensi maanantaina.

Siispä olen HIEMAN siivoillut kaappeja ja sen sellaista pientä kevyttä hommaa.

Sieltäpä putkahti esille hankkimani vanhat käsityölehdet. Joista vanhassa blogissa kirjoitin seuraavasti:

sunnuntai, 27. maaliskuu 2011

VANHOJA KÄSITYÖLEHTIÄ

No, justihin...

Sainpahan taannoin päähäni, että nyt on saatava vanhoja suuri käsityökerho-lehtiä vuosilta -70 ja -80. En tajua miksi?! Äidilläni niitä oli, niin OLI. Hän kyseli aikoinaan, että haluaako joku meistä tyttäristä niitä vai hävittääkö hän ne. Kukaan ei halunnut! Paitsi nyt vuosien päästä minä olisin halunnut! Laitoin ilmoituksen kolmeen eri paikkaan ko. lehdistä ja yhteydenottoja tuli paljon. Nyt minulla niitä sitten on.

Ja mitähän minä näillä nyt teen. Selasin läpi, ihan muutama mukava ohje, mitä vois joskus tehdä, ei muuta. Kuvittelin halutessani näitä, että siellä on kaikkea ihanaa, mitä alan vauhdilla neuloa....  :)))

Vien varmasti ullakolle säilöön....tai alan kaupitella eteenpäin.

Kaikkia sitä saa päähänsä....

Pitäisköhän tehdä syksyn rientoihin mekko? :)

Mukavan muodikasta vuodelta 1976.

 

Ja tästä vois kutoa itselle ja miehelle tyylikkäät slipoverit.


Nyt ne on viety KOKILLE!  Täh, siis minne ja kelle?
Kukapa arvaa? 

RUKALLA...

Viime postauksesta on kulunut aikaa kauan, mutta kun, mutta kun...seli seli... Hyviä selityksiä löytyy roppakaupalla! Tässä muutama esimerkiksi: töitä, opiskelua, harjoittelujakso, paljon (<--huom!) tehtäviä, kotitöitä ym. RIITTIKÖ?

Nyt päästään otsikon aiheeseen.

Olimme siis vielä tämän kaiken lisäksi Rukalla yhden viikonlopun.Siitäkin on jo aikaa, mutta laitanpas silti muutaman kuvan.

Olimme Rantasipi Rukahotellissa kaksi yötä. Hyvä hotelli ja ystävällinen henkilökunta. Ruoka oli ihanaa, Nam!

 

 

Huone oli tilava ja viihtyisä.

Hotellissa oli myös lapsille leikkihuone ja lähistöllä touhutalo-tyyppinen paikka. Lapset huomioitu myös hyvin. Me olimme liikenteessä ihan aikuisporukalla LYSTINPIVOS! mutta ajatus jäi kytemään, että vois lähteä lapsen kanssa myös ihan vaikka ensi syksynä.

Hotellin aluella ei ollut kauheasti ruuhkaa, ruska ei ollut vielä parhaimmillaan, oikeastaan ei juuri lainkaan.

Teimme vaellusretken Rukatunturin kupeelta Valtavaaran lammelle. Matkaa noin 2 km ja aikaa kului tunti! Että semmosta vauhtia.

Huomasimme tarkasteltuamme vaelluksen JÄLKEEN esitteitä, että olimme juurikin  valinneet sen vaikeamman reitin. Tässä 385 rappusta! Ja ne eivät todellakan olleet ainoat.

Reitti oli vaativa, maastossa louhikkoa ja suuria korkeuseroja.

Kannattaisko tutustua etukäteen erilaisiin vaihtoehtoihin? EHKÄ!

 Tässä Valtavaaran lammen rannalla oli laavu, jossa paistoimme makkarat ja huilasimme. Ja sitten takaisin samaa reittiä! Emme uskaltaneet jatkaa ja kiertää koko reittiä, vaikka jotkut sanoivat sen olevan helpompi.

Verenmaku suussa vaellettiin, välistä toivo meni, mutta loppuun saakka päästiin ja sitten oli voittajafiilis!

 Päivä oli sumuinen ja vähän tihkutti vettäki. Lämmin oli silti.

Sitten oli illalla mukava katsella auringonlaskua ja lähteä tanssimaan.

Seuraavana päivänä ei sitten paljon tehnyt mieli kävellä!

LEHMÄ

Kaupunkilaaspoijan kirijootus lehemistä:

Tietoa lehmästä.
Lehmä on kotieläin, mutta on niitä talojen ulkopuolellakin. Ne asuvat usein maalla, mutta tulevat kaupunkiin kuolemaan, mutta siitä ne eivät päätä itse.

Lehmällä on seitsemän sivua, yläpuoli, alapuoli, ylempi puoli, alempi puoli, oikea puoli, vasen puoli ja sisin puoli.

Ylemmällä puolella on pää, se on siksi, jotta sarvet voivat kiinnittyä siihen.
Sarvet ovat sarvesta ja ne ovat vain koristuksena. Niitä ei voi liikuttaa, mutta korvia voi. Ne ovat sarvien sivuilla.

Lehmällä on kaksi reikää pään edessä, niitä kutsutaan lehmän silmiksi.
Lehmän suuta kutsutaan turvaksi sen takia, jotta ne voivat sanoa muu.....

Alemmalla puolella on häntä ja sitä käytetään kärpästen hätistämiseen, jotta ne eivät kulkeudu maitoon ja huku. Yläpuolella, oikealla puolella ja vasemmalla puolella on vain tukkaa. Sitä kutsutaan lehmän tukaksi ja se on aina samanvärinen kuin lehmäkin.

Lehmän väri on kirjava.

Alin puoli on tärkein, koska siellä heiluvat maidot. Kun meijeristi avaa kraanan, maito juoksee ulos. Kun maitoa heilutetaan, siitä tulee hapanta, mutta miten se tapahtuu, en ole vielä oppinut.

Lehmällä on neljä jalkaa, niitä kutsutaan sorkkaraudoiksi ja niitä voi käyttää myös naulojen vetämiseen. Lehmä ei syö hyvin paljon, mutta kun se syö paljon, silloin se syö aina kaksi kertaa päivässä. Lihavat lehmät antavat maitoa, mutta kun lehmällä on vatsa kipeä, se antaa juustoa.
Juustossa on reikiä, mutta miten ne tekevät juustoon reikiä, sitä minä en vielä ole oppinut.

Lehmällä on hyvä hajuaisti, voimme haistaa lehmät kaukaa. Lehmän lapsia kutsutaan vasikoiksi. Vasikoiden isä on sonni, kuten myös lehmän mies.
Sonni ei anna maitoa, joten sen takia se ei ole nisäkäs.

Niitä, jotka hakevat lehmät, kun ne tulevat vanhoiksi, kutsutaan lehmänvangitsijoiksi.
Ne istuvat usein auton edessä.
Niin lehmät lahdataan, maito laitetaan tetroihin ja me ostamme maidon kaupasta.

Lehmän neljä jalkaa lähetetään puusepälle, sitä kutsutaan uusiokäytöksi.

Kuten huomaatte, lehmä on erittäin hyödyllinen eläin ja tämän vuoksi minä pidän lehmistä valtavasti.

(Opettajan kommentti: en ole koskaan lukenut vastaavaa!)

 

KIRJOSUKAT

Sain tässä keväällä eräältä ikäihmiseltä inspiksen. Hän oli kutonut kivannäköiset kirjosukat, jotka olivat tosi kivannäköiset ja kuulemma helppotekoisetkin.

Teen työtä vanhusten parissa ja aina sieltä löytyy käsityöihmisiä, ja sittenhän meillä riittää puhuttavaa.
Esim. muutama vuosi sitten eräs "opetti" minut virkkaamaan. Se on tosin jäänyt vähemmälle ja jos siitä lisää innostun, on aiheellista tarkistaa miten se puolipylväs tehtiinkään. Mutta kivaa sekin oli, eikä vaikiaa, kun vain alkuun pääsee.
Toinen yritys oppia jotain uutta menikin mönkään...

Mutta nyt tuntuu sydämmessäni taas onnistumisen ilo!
Ehkä jotain pieniä tarkennuksia seuraaviin sukkiin täytynee kysyä.

 

Näistä saa jokainen itse päätellä, mikä on mallikappale ja mikä tekemäni versio!!!

 :)))))

TONTTULASSA KESÄVIERAILULLA

Kävimme Tyynelän tonttulassa katsomassa mitä ne tontut kesäisin oikein puuhaavat. Siellähän ne, osa laiskotteli

 

Ja osa teki joululahjoja jo kiirenvilkkaan.

Aivan mahtava paikka tällaiselle tonttuhöperölle!

Pihapiristä, joka on 1700-luvulta,  löytyy tonttulan lisäksi kesäkahvila ja 9 aittaa, joissa kaikissa jotain vanhanaikaista esillä. Ei siis yksin tonttuhöperöille vaan myöskin kaikille vanhasta ja antiikista kiinnostuneille.

Ties miten vanhoja kaapistoja...

Oisko potta-syöttötuoli-yhdistelmä?  Aika kätevä, samalla istunnolla hoituu montakin asiaa!?  

Lelumuseo.

Haluaisin niin vaihtaa osia tonttulan emännän kanssa!

En tosin jaksaisi tonttuja valmistaa, mutta haluaisin hengailla tuolla. Nukkua kerrossängyssä ja syödä aamiaista tonttujen kanssa. 

Voi, sepä olisi elämää.

onnelan leirintäalueella

Teimme pienen lomareissun Töysään keskiselle. Majoituimme

asuntovaunulla onnelan leirintäalueelle. Saavuimme hyvissä ajoin, jo ennen puolta päivää paikalle ja saatiin ihan hyvä paikka. Lyhyt vessaan ja leikkipaikkakin melko lähellä. Aikaisina vuosina (olemme siis täällä enenkin olleet) on huomattu  että iltapäivään mennessä paikat ovat täyttyneet,eikä sisään enää pääse. Niin oli nytkin, monet joutuivat kääntymään portilta takaisin. Paikka maksoi sähkön kera 15€/vrk. Saatiin kortit käteen,joilla sai huoltorakennuksen oven auki. Tämä varmasti sen takia ettei ulkopuoliset pääse käyttämään huoltorakennuksia. Monet ulkopuolelle jääneet matkailijat yöpyvät kaupan parkkipaikalla ja voisivat siitä käydä alueella asioilla.

Me tehtiin ostoksia kaupoissa ja Sariolan ilmainen tivoli oli se pääasia, miksi tuonne läksimme. 

Kävimme myös labyrinttimaailmassa. Siellä oli euroopan suurin labyrintti, 40x40m. Kaikista viidestä tornista haettiin leimat ja sitten ulos, aikaa meni 40min ja pienin sekkailija jo alkoi väsyä.

 Labyrinttimaailmassa oli paljon pomppulinnoja, joissa lapset viihtyivät.

 Polkuautolla voi ajaa 5€ maksulla vartin.Autoa oli raskas polkea ja vartti kyllä riitti. Maksu oli kyllä mielestäni paljon, koska sisäänpääsy jo labyrinttimaailmaan maksoi  12€ aikuiset ja lapset 7 - 10€. Minusta aikuiset voisivat päästä ilmaiseksi, koska lapsethan siellä leikkii. Leirintäalueen oma leikkipaikka on ihan mitätön. Siellä on vain hiekkalaatikko, jossa vain hiekanrippeet jäljellä, pari keinua ja kiipeilyjuttu. Siihen voisivat kyllä panostaa enemmän.

Eipä tullut yhtään kuvaa leirintäalueelta tänä vuonna, mutta aikaisemmin otettua...

Saunat naisille ja miehille. Vapaassa käytössä joka ilta. Keskellä puuvarasto. En tiedä kuka sytyttää? Mutta saunojat lisäävät puita tarpeen vaatiessa. Joki virtaa alhaalla, jossa voi käydä pulahtamassa.

 

SItten on kolmas sauna, jota voi varata omaan käyttöön maksua vastaan.
Grillikatoksia löytyy alueelta ainakin kolme ja muutama pöytä+penkki-yhdistelmä.
 Siisti alue,  miinusta  roskakatoksen sotkuisuudelle, liian harvoin tyhjätään ja roskia ympäriinsä katoksessa.
Rauhallinen alue, sai öisin  nukuttua hyvin.

Lauantai-illalla oli kiva pyöräillä lähes tyhjillä parkkialueilla

EUROOPPALAINEN RUOKATORI & KOBE

Eurooppalainen ruokatori valtasi kylän. Sinne siis...

 Tarjolla oli kaikkea hyvää ja erikoista. Leipomotuotteita, juustoja, makkaraa, suklaata ja makeisia, mausteita, katuruokaa ja paljon muuta. Sai maistella kaikkea erikoista ja mukaankin tarttui jotain pötköjä, joissa marsipaanitäytettä. NAM! oli hyviä. Taidan käydä toisenkin kerran ostamassa jotain herkullista.


KOBE... enpäs ole ennen kuullutkaan tuon nimisestä lihasta.
On kuulemma kallistakin...

Kilohinta 213 euroa: japanilainen kobe-härkä. Lihaa tunnetaan myös nimellä Wagyu. Se tulee Japanin Hyogon alueelta. Kobe-härän maun salaisuus piilee lihan hienossa marmoroinnissa sekä siinä, että härillä on erittäin tarkka ruokavalio ja härkiä hemmotellaan mm. juottamalla niille olutta, hieromalla niitä sake-viinalla ja lukemalla niille japanilaisia haikurunoja.
 

kuva:

Ostin siis heti kobe-hampurilaisen, kun kuulin että sitä on noin hyvin hoidettu. Eikä maksanut kuin yhden paperirahan. (10e)
Mutta oli se hyvää. Nyt vain odottelen, josko alkaa suustani pulputa japaninkieltä.