PULLEROISEN KAVERI

Tässäpä esittäytyy Pitkäsääri-tonttu...

Ei ole yhtä usein ollut ruoka-aikana kotosalla kuin kaverinsa Pulleroinen.

Tämä on tehty samalla ohjeella kuin aiemmin neulotut nuket.

Nyt musta tuntuu, että saa riittää tälle joululle tonttujen valmistus. Vaikkakin löysin uuden kivan mallin, mutta maltan olla, ehkä.

PULLEROINEN LÄHTI!

Pulleroinen lähti matkaan alkuviikosta.

Tässä hänet on ahdettu pieneen pahvilaatikkoon.

Silti hän iloisesti heiluttaa hyvästiksi.

Toivottavasti häntä kohdellaan nätisti uudessa kodissa, eikä tupsulakista vedellä eikä partajaakoksi haukuta.

 

Palleroinen on jo ehtinyt Poriin saakka, mutta siellä hän on edelleen postin terminaalissa odottelemasa uuteen kotiin pääsyä. Tässähän kävi niin hassusti että.... Uusi Palleroisen emäntä sai postipojalta puhelinsoiton, että milloin voisi paketin tuoda.(Minähän olin laittanut tietenkin kotiinkuljetuksen.) Noh, tämä luuli, että postipoika on tuomassa uutta sohvaa, joka sekin on siis tulossa jossain vaiheessa. Ja oli sanonut postipojalle ettei se sohva nyt sovi tänne, että pitää saada tuo vanha sohva ensin ulos!! Siis mitäh...luuliko se postipoika, että tuossa pienessä laatikossa on SOHVA, kun ei voinut asiaa yhtään ihmetellä!? Vai onko nykyään jotain täytettäviä sohvia, jotka tulevat tiiviisti pakattuna? Nyt asian selvittyä, ei tämä postipoika ole puhelimee vastannut. Saa nyt nähdä milloin Pulleroinen kotiinsa pääsee. Raukka!

Voi mavonsilimä!

TONTTU PULLEROINEN

Son ny sitte valmistunut, nimittäin Tonttu Pulleroinen. (omasta päästä tehty! Jäi vielä vähän itellekkin päätä jäljelle.)

Mitat on samat...80cm. Eli pituus ja vatsanympärys!

Aloitin tekemällä mustat kengät. Sitten tein jalat poimimalla kengän suusta silmukoita. Yhdistin molemmat jalat samalle puikoille ja taisin lisätä väliin silmukan jos toisenkin. Levensin matkalla hieman ja sitten kun vaihdoin punaiseen levensin lisää ja lisää...silmukoita oli aika paljon. Tein raglakavennuksen. Sen   olisi saanut aloittaa hieman aiemmin, tuli hieman ohuet kädet.

Kädet aloitin lapasista ja raglakavennus sopivalla korkeudella. Sitten kaikki yhteen pyöröpuokolle jne. Kaulassa kavennusta jonkun verran. Tein ensin putkella, mutta päästä olisi tullut yhtä iso kuin vatsa, joten purkasin ja kavensi. Ei ollut muuten ensimmäinen purkukohta! Mutta se sikseen.

Päätä kudoin ihonvärisellä sopivan matkan ja sitten kavennusta ja loppujen silmukoiden läpi lanka.

Tonttulakki viimeiseksi. Silmät, nenä ja parta. Ai, niin ja vyön solkineen kudoin ja neuloin kiinni vyötärölle.

Tupsu vielä tonttulakkiin.

Tästä vain saa suurpiirteistä ohjetta kukin tahollaan käyttää ja parannuksia itse tehdä. Itse en mitään silmukkamääriä ylös laittanut, että ensi jouluna olisi taas yhtä vaikiaa!  :)

Nyt vain pitääs saada Pulleroinen matkustamaan Poriin.

ON SITÄ JOULUAKIN JO MIETITTY!

Olenhan minä toki kutonutkin....

Arvaattekos mitä?

Ihan omasta päästä vielä kaikenlisäksi. En nyt ihan sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta kuitenkin. Saapas nähdä mitä siitä tulee kun se on valmis. Ohjetta ei löytynyt, vaikka pari tämmöstä isoa olen aikaisempina vuosina tehnytkin, joten tosiaan yritän tehdä omasta päästä. Ainakin vielä näyttää siltä miltä pitääkin. Eli jalat ja keskivartalo tässä meneillään.

TONTTU, eikä mikään pieni tonttu!

 

 

 

YYTERIN RANNALLA LOMAILEMASSA :)

Loma tässä vetelee viimeisiä päiviä. Hyvä loma ollut vaikka vähän sairasteluakin on ollut. Alussa oli pojalla pahoinvointia, laitettiin liian herkuttelun piikkiin ja nyt itselle on kehkeytynyt kova yskä. Sitä on nyt yritetty selättää Mustanparran yskänlääkkeellä, on se auttanut vähän ainakin.

Lomallahan usein tehdään lomamatkoja rannoille...

Niinpä mekin sitten tehtiin, vaikka vietetään talvilomaa. Toki leudossa syyssäässä.

Olimme Porissa Yyteri Beachilla mökkeilemässä ja viettämässä mummun murusen 4-vuotispäiviä.

Mökki oli mukava ja sopiovan kokoinen meidän porukalle.

Kuvia sisältä.

Me ei käytetty kylpytynnyriä!

Rannalla toki käytiin kuten rantalomalla kuuluu tehdä.

Aurinko paistoi, mutta tuuli oli hyytävä.

Kuusi kilometriä hienoa hiekkaa ja dyynejä.

Metsässä oli mukavampi kuljeskella, kun ei niin tuullut.

Asuntovauhualueella oli tehty kivat katokset vaunuille.

Kaikin puolin mukava paikka. Väkeä ei paljoa näkynyt, mutta mehän olimme jälleen sesongin ulkopuolella.

KÄSSÄLEHDET

Syyslomaa tässä viettelen. Ulkoiluilma ois mitä parhain, mutta kun meinaa yskää pukata, niin pitänee pysyä sisätiloissa, että kunnon työntekijänä selviää töihin ensi maanantaina.

Siispä olen HIEMAN siivoillut kaappeja ja sen sellaista pientä kevyttä hommaa.

Sieltäpä putkahti esille hankkimani vanhat käsityölehdet. Joista vanhassa blogissa kirjoitin seuraavasti:

sunnuntai, 27. maaliskuu 2011

VANHOJA KÄSITYÖLEHTIÄ

No, justihin...

Sainpahan taannoin päähäni, että nyt on saatava vanhoja suuri käsityökerho-lehtiä vuosilta -70 ja -80. En tajua miksi?! Äidilläni niitä oli, niin OLI. Hän kyseli aikoinaan, että haluaako joku meistä tyttäristä niitä vai hävittääkö hän ne. Kukaan ei halunnut! Paitsi nyt vuosien päästä minä olisin halunnut! Laitoin ilmoituksen kolmeen eri paikkaan ko. lehdistä ja yhteydenottoja tuli paljon. Nyt minulla niitä sitten on.

Ja mitähän minä näillä nyt teen. Selasin läpi, ihan muutama mukava ohje, mitä vois joskus tehdä, ei muuta. Kuvittelin halutessani näitä, että siellä on kaikkea ihanaa, mitä alan vauhdilla neuloa....  :)))

Vien varmasti ullakolle säilöön....tai alan kaupitella eteenpäin.

Kaikkia sitä saa päähänsä....

Pitäisköhän tehdä syksyn rientoihin mekko? :)

Mukavan muodikasta vuodelta 1976.

 

Ja tästä vois kutoa itselle ja miehelle tyylikkäät slipoverit.


Nyt ne on viety KOKILLE!  Täh, siis minne ja kelle?
Kukapa arvaa? 

RUKALLA...

Viime postauksesta on kulunut aikaa kauan, mutta kun, mutta kun...seli seli... Hyviä selityksiä löytyy roppakaupalla! Tässä muutama esimerkiksi: töitä, opiskelua, harjoittelujakso, paljon (<--huom!) tehtäviä, kotitöitä ym. RIITTIKÖ?

Nyt päästään otsikon aiheeseen.

Olimme siis vielä tämän kaiken lisäksi Rukalla yhden viikonlopun.Siitäkin on jo aikaa, mutta laitanpas silti muutaman kuvan.

Olimme Rantasipi Rukahotellissa kaksi yötä. Hyvä hotelli ja ystävällinen henkilökunta. Ruoka oli ihanaa, Nam!

 

 

Huone oli tilava ja viihtyisä.

Hotellissa oli myös lapsille leikkihuone ja lähistöllä touhutalo-tyyppinen paikka. Lapset huomioitu myös hyvin. Me olimme liikenteessä ihan aikuisporukalla LYSTINPIVOS! mutta ajatus jäi kytemään, että vois lähteä lapsen kanssa myös ihan vaikka ensi syksynä.

Hotellin aluella ei ollut kauheasti ruuhkaa, ruska ei ollut vielä parhaimmillaan, oikeastaan ei juuri lainkaan.

Teimme vaellusretken Rukatunturin kupeelta Valtavaaran lammelle. Matkaa noin 2 km ja aikaa kului tunti! Että semmosta vauhtia.

Huomasimme tarkasteltuamme vaelluksen JÄLKEEN esitteitä, että olimme juurikin  valinneet sen vaikeamman reitin. Tässä 385 rappusta! Ja ne eivät todellakan olleet ainoat.

Reitti oli vaativa, maastossa louhikkoa ja suuria korkeuseroja.

Kannattaisko tutustua etukäteen erilaisiin vaihtoehtoihin? EHKÄ!

 Tässä Valtavaaran lammen rannalla oli laavu, jossa paistoimme makkarat ja huilasimme. Ja sitten takaisin samaa reittiä! Emme uskaltaneet jatkaa ja kiertää koko reittiä, vaikka jotkut sanoivat sen olevan helpompi.

Verenmaku suussa vaellettiin, välistä toivo meni, mutta loppuun saakka päästiin ja sitten oli voittajafiilis!

 Päivä oli sumuinen ja vähän tihkutti vettäki. Lämmin oli silti.

Sitten oli illalla mukava katsella auringonlaskua ja lähteä tanssimaan.

Seuraavana päivänä ei sitten paljon tehnyt mieli kävellä!